Kategoria: Ihmisen osa

Uutta kohden

Vähiin käyvät sanottavat vuosien mittaan. Ilma on sakeanaan huutoa eri laidoilta, eikä sekaan halua rynniä. Haluaa vain säilyttää mielen tyyneyden, jos mahdollista. Olla provosoitumatta ja olla kallistumatta mihinkään tarjolla olevaan yksinkertaistukseen. Kun ihan järkevän oloiset ihmisetkin suuntaavat ääriöyhöttämisen pauloihin, toivoo vain hiljaa mielessään selviävänsä päivästä toiseen, jos vaikka vielä koittaisi kuuntelun ja vuorovaikutuksen aikakausikin. Elämä […]

Välimerellistä elokuvaa ja muuta inspiroivaa

Laadukasta ohjelmasisältöä netin kautta Kevään ja kesän virkistävä kokemus on ollut löytää parikin laadukasta mediakanavaa, jotka tarjoavat sisältöä netin kautta ilmaiseksi. Osa sisällöstä on saavutettavissa kaikkialta, osaan tarvitsee VPN- palvelun, jolla voi anonyymisti liittyä internetiin haluamastaan maasta. Sattumoisin VPN- yhteyteni usein kytkeytyy Pariisin kautta. Arte TV, joka näkyy Suomessakin maksullisena tv-kanavana kaapelitelevisiossa (ainakin), tarjoaa netin […]

Elokuvatrilogia kuudella vuosikymmenellä

Kuluneen kevään ja kesän innostukseni näyttää selvästi olevan Claude Lelouchin ”trilogia” eli kolmen elokuvan kokonaisuus, joka ajallisesti ulottuu vuodesta 1966 vuoteen 2019. Ensimmäinen elokuva on Un homme et une femme (Mies ja nainen) vuodelta 1966. Tämä on tullut Suomessa YLE:n kautta ainakin kahteen kertaan. Pääosissa on Anouk Aimée (roolihahmo Anne Gauthier) ja Jean-Louis Trintignant (roolihahmo […]

Kypsyysnäyte

Tästä en varmasti selviä: Kypsyysnäyte. Miksi kukaan ei tällaisesta varoittanut, kun hakeuduin opiskelemaan? En minä ole kypsä mihinkään. Aina sitä on raakileena suunnistettu uusiin asioihin ja ennen kypsymistä asiat on jo vaihtuneet. Ja jos johonkin on alkanut kunnolla kypsyä, on vaihdettu maisemaa. Nyt sitten pitäisi osoittaa olevansa kypsä. Entä jos alkaa olla jo ylikypsän puolella […]

Oletuksia

Tapahtui niinä päivinä, että oppilaitoksen hallinnolta kävi käsky turvallisen tilan periaatteiden noudattamisesta. Teksti oli pitkä ja leveä. Sanottiin mm. seuraavasti: ”Jokainen ihminen on yhtä arvokas. Kaikki me ihmiset olemme erilaisia ja kaikkien tulee saada tulla kohdatuksi omana itsenään. Vältetään siten tekemästä olettamuksia ihmisten sukupuolesta, seksuaalisuudesta, taustasta, kansalaisuudesta, kielitaidosta, uskonnosta, terveydentilasta, toimintakyvystä, iästä tai alkuperästä. Ihmisillä […]

Kerran Pariisissa ja tänään kotona

Pariisin seinät hohtivat kuumuutta, jota vältin liikumalla enemmän ilta- ja yöaikaan. Tapana oli myös ostaa ruoat iltamyöhällä, paitsi patonki ja muut leipomotuotteet, joita piti jaksaa aamupäivällä raahautua hakemaan. Olin asunut korttelissa jo viikon päivät ja tavaksi oli tullut poiketa samassa pikkukaupassa, jonka omistaja oli alkanut ohi kulkiessani tervehtimään, kuten naapureita kuuluikin. Sen jälkeen aloitin aamupäivän […]

Normaaleja elämyksiä?

Löysin kesällä YLE Areenasta sarjan Normaaleja ihmisiä. Sarja osui sellaiseen hermoon, josta tuntemukset levisivät ohitse kaikkien puolustusmekanismien. Huomasin muistelevani omia vastaavia ikävuosia ja peilaavani niiden vuosien itseä nykyiseen ja sarjan tapahtumiin. Sain kiinni jostain jo unohtuneesta ja koin ymmärtäväni aavistuksen enemmän. Sarjan pohjana olleen romaanin lukeminen vahvisti tuntemuksia.Eräässä kohtauksessa sarjan toinen päähenkilö Connell tapaa ystävänsä […]

Olen kuka haluat

Yle Areena: Olen kuka haluat (Celle que voys croyez, Ranska 2019) Eipä ole Juliette Binoche:kaan säilynyt ikinuorena. Näinkin syvällisiä ajatuksia mielessä liikkuu elokuvan alussa. ”Toksista, naista halventavaa sovinismia”, sanoisi varmaankin nuoremman sukupolven ärhäkkä oikeassaolija. Eipä ole, toksista. Töksis. Elokuvasta katsoo aina itseään ja muistaa, että paljon on muuttunut valkokankaan molemmilla puolilla elokuusta -94, kun Kieslowskin […]

Tyhjiin rauenneita – Le droit de la Carélie

Antikvariaattien välipäiväalennuksia selatessa osui silmiin outo kirja. Ranskaksi kirjoitetun teoksen nimi on Karjalan laki. Kannessa on nykysilmään haalistunein värein Karjalan vaakuna ja julkaisija sanoo olevansa Karjalan keskushallinto. Uteliaisuus heräsi välittömästi ja tilasin kirjan. Esipuhe on allekirjoitettu joulukuussa 1921 ja kirja on painettu Helsingissä 1922. Esipuhe jo kertookin, mistä on kyse. Tarton rauhassa Neuvostoliiton puolelle jääneet […]

Santalahti ja Munsaari

Kesällä kerran. Ajelin äitini kanssa Kotkaan, hänen synnyinseudulleen ja lapsuuteni hauskojen muistojen kaupunkiin. Ukin verstas meren rannassa oli varsinainen satumaailma pienelle nikkaroijalle aikoinaan. Pihan omenapuiden punakylkiset voimakkaan makuiset omenat, rannan karkea hiekka, vihreän limainen Kymijoen vesi Langinkoskesta, yläkerran kirjahyllyn vanhat Jerry Cottonit enoni nuoruudesta – kaikki nämä kävivät ajomatkalla mielessä. Ajomatkan päätteeksi söimme lounasta Santalahdessa, […]