Pöllö ja pöljä
Pitkä sunnuntaipäivä mökillä. Ilta oli lämmin, noin 17 astetta vielä ilta yhdeltätoista. Vihdoin oli tavarat pakattu, ovet lukossa ja valmiina kotiinpaluuseen. Laiturilla piti vielä käydä maisemaa kuvaamassa. Kuusikosta kuului joltisenkin läheltä tuttu ihmismäinen ääni: ”huhuu, huhuu, huhuu”. Usein se kuuluu juuri kolme kertaa peräkkäin ja sen jälkeen on hetken taukoa. Tauon aikana pitäisi kai osata vastata jotain. En vain tiennyt mitä.
Punainen kuin Taistolaisten maailma. Huihain kameralla sai räpsiä muutamankin kuvan, ennen kuin kamera tajusi, että maailma tosiaan oli hetken aikaa aivan punainen.
Kaksi niin erilaista järveä toisiinsa liitettyinä: Vesijärvi ja Päijänne. Toinen on vihreä ja toinen on väritön. Kuva Päijänteen rannalta Pulkkilanharjulta. Rantapolulle lepikon sekaan ovat monet raskaat ajatukset tippuneet vuosien mittaan.
Vihdoin lämpimiäkin kevätiltoja. Tossut vievät sataman rantaan melkein itsestään.
Huihain puhelimen kamera ottaa mielenkiintoisia hämäräkuvia. Ei sillä, että ne aidon värisiä olisivat, mutta tykkään niitä räpsiä siitä ilosta, että tämä on ensimmäinen kamerani, jota ei leimaa nimenomaan linssin heikko valovoima ja siten surkeat hämäräkuvausominaisuudet. Kuvassa on siis Vesijärven satama Lahdessa.
Ei se enää edes hiivi, vaan tulla rymistelee, kevät. Iltataivaalla taisi huutaa jo kurjet? Tai sitten joutsenet kailotti normaalia hillitymmin.
