Kevät oli ja on oikukas tänä vuonna. Maaliskuun alkupäivinä oli jään päällä parikymmentä senttiä vettä ja sen päällä saman verran lunta. Kovaa jäätä alla tuskin samat 20 cm. Välillä sulatti kovasti ja pakasti uudestaan. Yhtäkkiä jäätä oli puolisen metriä ja päällä muutama sentti uutta pakkaslunta. Kelpasi kävellä.
Tänä keväänä ei tipu koivusta enää makeutusaineet kahvikuppiin ensimmäisillä ulkokahveilla. Saatiin pari hankalaa koivua pois päiväjärjestyksestä.
Terassikausi avautui 15.4. päiväkävelyllä. Irish Coffee oli säähän sopiva ulkojuoma, kun kevät ei ollut lämpimimmillään.
Ruoriniemen uudet talot hävittävät taas palan väljää teollisuuden jälkeistä romanttista dekadenssia Mukkulasta. Onneksi ihmiset otetaan hyvin huomioon ja kaikki kadun varren koivutkin kaadettiin pois. Nehän estävät näkemästä autoliikennettä ja niissä voi olla kirvoja ja ties mitä punkkeja.
Tuskin maltan odottaa, että Varte ja muut rakennus-suhmurat pääsevät rakentamaan Polttimon tilalle uutta ja viihtyisää asustusta Mukkulaan.
On ilo ja onni asua melkein unohdetun vanhan teollisuusalueen vieressä. Seutu on täynnään suunnittelemattomia ja pensistyneitä tontteja, jotka tuovat ihastuttavaa levollisuutta koulutettujen arkkitehtien luoman kaupinkiahdistuksen lomaan. Venerantaa hienompaa paikkaa ei olekaan; kaikki ne hienot pajukot ja hiljaiset rannat ovat sitä katoavaa levollisuutta, johon hyvinvointiyhteiskunnalla ei varmaan ole enää varaa, koska rakennusfirmat ja grynderit eivät odota.