Vähiin käyvät sanottavat vuosien mittaan. Ilma on sakeanaan huutoa eri laidoilta, eikä sekaan halua rynniä. Haluaa vain säilyttää mielen tyyneyden, jos mahdollista. Olla provosoitumatta ja olla kallistumatta mihinkään tarjolla olevaan yksinkertaistukseen.
Kun ihan järkevän oloiset ihmisetkin suuntaavat ääriöyhöttämisen pauloihin, toivoo vain hiljaa mielessään selviävänsä päivästä toiseen, jos vaikka vielä koittaisi kuuntelun ja vuorovaikutuksen aikakausikin.
Elämä on edelleenkin suurenmoista. Sellaista edusti joulun aikaan mm. meidän joulukuusi, jollaista ei ole moneen vuoteen ollutkaan.
Eikä voi valittaa siitäkään, että joulun jälkeen ilmat vihdoin kävivät talvisemmiksi. Pääsi pitkästä aikaa ulkoilemaan mielihyvää tuntien, eikä tarvinnut alituiseen vahtia sateen alkamista.
Kyllä tämä tästä lähtee taas, pikkuhiljaa.