Kategoria: Yhteiskunta

Välimerellistä elokuvaa ja muuta inspiroivaa

Laadukasta ohjelmasisältöä netin kautta Kevään ja kesän virkistävä kokemus on ollut löytää parikin laadukasta mediakanavaa, jotka tarjoavat sisältöä netin kautta ilmaiseksi. Osa sisällöstä on saavutettavissa kaikkialta, osaan tarvitsee VPN- palvelun, jolla voi anonyymisti liittyä internetiin haluamastaan maasta. Sattumoisin VPN- yhteyteni usein kytkeytyy Pariisin kautta. Arte TV, joka näkyy Suomessakin maksullisena tv-kanavana kaapelitelevisiossa (ainakin), tarjoaa netin […]

Oletuksia

Tapahtui niinä päivinä, että oppilaitoksen hallinnolta kävi käsky turvallisen tilan periaatteiden noudattamisesta. Teksti oli pitkä ja leveä. Sanottiin mm. seuraavasti: ”Jokainen ihminen on yhtä arvokas. Kaikki me ihmiset olemme erilaisia ja kaikkien tulee saada tulla kohdatuksi omana itsenään. Vältetään siten tekemästä olettamuksia ihmisten sukupuolesta, seksuaalisuudesta, taustasta, kansalaisuudesta, kielitaidosta, uskonnosta, terveydentilasta, toimintakyvystä, iästä tai alkuperästä. Ihmisillä […]

Normaaleja elämyksiä?

Löysin kesällä YLE Areenasta sarjan Normaaleja ihmisiä. Sarja osui sellaiseen hermoon, josta tuntemukset levisivät ohitse kaikkien puolustusmekanismien. Huomasin muistelevani omia vastaavia ikävuosia ja peilaavani niiden vuosien itseä nykyiseen ja sarjan tapahtumiin. Sain kiinni jostain jo unohtuneesta ja koin ymmärtäväni aavistuksen enemmän. Sarjan pohjana olleen romaanin lukeminen vahvisti tuntemuksia.Eräässä kohtauksessa sarjan toinen päähenkilö Connell tapaa ystävänsä […]

Tyhjiin rauenneita – Le droit de la Carélie

Antikvariaattien välipäiväalennuksia selatessa osui silmiin outo kirja. Ranskaksi kirjoitetun teoksen nimi on Karjalan laki. Kannessa on nykysilmään haalistunein värein Karjalan vaakuna ja julkaisija sanoo olevansa Karjalan keskushallinto. Uteliaisuus heräsi välittömästi ja tilasin kirjan. Esipuhe on allekirjoitettu joulukuussa 1921 ja kirja on painettu Helsingissä 1922. Esipuhe jo kertookin, mistä on kyse. Tarton rauhassa Neuvostoliiton puolelle jääneet […]

Santalahti ja Munsaari

Kesällä kerran. Ajelin äitini kanssa Kotkaan, hänen synnyinseudulleen ja lapsuuteni hauskojen muistojen kaupunkiin. Ukin verstas meren rannassa oli varsinainen satumaailma pienelle nikkaroijalle aikoinaan. Pihan omenapuiden punakylkiset voimakkaan makuiset omenat, rannan karkea hiekka, vihreän limainen Kymijoen vesi Langinkoskesta, yläkerran kirjahyllyn vanhat Jerry Cottonit enoni nuoruudesta – kaikki nämä kävivät ajomatkalla mielessä. Ajomatkan päätteeksi söimme lounasta Santalahdessa, […]

Koulun pihalla

Keväisen viluinen välitunti ala-asteen pihalla on lopuillaan. Keinujen ja ulko-ovien välissä on joukko lapsia kertynyt puolikaareen alemmalla luokalla olevan koululaisen ympärille. Kiusaajat. Tunnistan kohteen. Hän on pienikokoinen silmälaseja käyttävä kaveri, jolla on hieman nasaali ääni. Näitä piirteitä en silloin tunnistanut, enkä tajunnut syyksi. Hän oli siinä laitakaupungin poikajoukossa yksi muiden joukossa, ei sen kummallisempi. Joskus […]

Polku ja aika

Monet kehuvat tehneensä itse omat polkunsa. Useimmat kuitenkin taitavat muunnella aiemmin tehtyjä. Aikansa jokainen täällä polkujansa tallaa, kunnes kupsahtaa mättääseen ja siihen jää. Meillä on mökillä pieni pätkä vanhaa polun pohjaa. Ennen näitä mökkitonttien lohkomisia joskus 60- luvulla kulki polku ehjänä ja katkotta pitkin järven rantaa, kiersi koukaten suon ja jatkoi edelleen seuraavalle järvelle. Polun […]