Kategoria: Lapsuus

Santalahti ja Munsaari

Kesällä kerran. Ajelin äitini kanssa Kotkaan, hänen synnyinseudulleen ja lapsuuteni hauskojen muistojen kaupunkiin. Ukin verstas meren rannassa oli varsinainen satumaailma pienelle nikkaroijalle aikoinaan. Pihan omenapuiden punakylkiset voimakkaan makuiset omenat, rannan karkea hiekka, vihreän limainen Kymijoen vesi Langinkoskesta, yläkerran kirjahyllyn vanhat Jerry Cottonit enoni nuoruudesta – kaikki nämä kävivät ajomatkalla mielessä. Ajomatkan päätteeksi söimme lounasta Santalahdessa, […]

Koulun pihalla

Keväisen viluinen välitunti ala-asteen pihalla on lopuillaan. Keinujen ja ulko-ovien välissä on joukko lapsia kertynyt puolikaareen alemmalla luokalla olevan koululaisen ympärille. Kiusaajat. Tunnistan kohteen. Hän on pienikokoinen silmälaseja käyttävä kaveri, jolla on hieman nasaali ääni. Näitä piirteitä en silloin tunnistanut, enkä tajunnut syyksi. Hän oli siinä laitakaupungin poikajoukossa yksi muiden joukossa, ei sen kummallisempi. Joskus […]

Onnellisten lasten Kunnas

On kylmähkö tuuli, mutta aurinko lämmittää. Lumet ovat sulaneet, mutta maa on vielä harmaa ja kuollut. Poljen kiparille. Sipposen kipsa on siinä kylän keskipisteessä, työväen osuuskaupan ja T-marketin puolessa välissä. Kaikki kulkevat tästä ohi, paitsi ne, jotka pysähtyvät. Laitan pyörän jalalle. Pienestä luukusta näkyvät Sipposen kasvot. Ne ilahtuvat niin meistä merkkarien ostajista kuin isommistakin kihoista. […]

Kunnas: Ennenkö oli kaikki huonommin?

Pidetään epäsuotavana ihailla menneisyyttä. Tällaiseen törmää, jos sattuu vanhoista asioista ja elämisistä positiiviseen sävyyn puhumaan. Nopeasti saa kuulla muistutuksia siitä, miten oli niitä varjopuoliakin ikäänkuin ei niitä itse muistaisi. Satuin ajelemaan vanhoissa lapsuusmaisemissa Lahden Kunnaksessa ja tulin näkemykseen, että ennen oli paremmin. Jo Kunnasta Hiekkanummesta päin lähestyttäessä alkaa slummimainen täyteen rakentaminen pistää silmään. Ja turha […]