Välimerellistä elokuvaa ja muuta inspiroivaa

Kevään ja kesän virkistävä kokemus on ollut löytää parikin laadukasta mediakanavaa, jotka tarjoavat sisältöä netin kautta ilmaiseksi. Osa sisällöstä on saavutettavissa kaikkialta, osaan tarvitsee VPN- palvelun, jolla voi anonyymisti liittyä internetiin haluamastaan maasta. Sattumoisin VPN- yhteyteni usein kytkeytyy Pariisin kautta.

Arte TV, joka näkyy Suomessakin maksullisena tv-kanavana kaapelitelevisiossa (ainakin), tarjoaa netin kautta laajan valikoiman Eurooppalaista kulttuuria elokuvien, sarjojen, dokumenttien ja konserttitaltiointien muodossa. Sivusto löytyy osoitteesta https://www.arte.tv/fr/ Kun viimeisimmän fr-osan poistaa, saa englanninkielisen version.

Toinen mainio sisältö on Ranskan TV5 Monde, jonka tallenteet löytyvät osoitteesta https://www.tv5mondeplus.com/fr

Maailma on täynnä muita samantyyppisiä palveluita, kuten esimerkiksi BBC:n vastaava. Nuo kaksi ranskankielistä sisältöä tarjoavaa ovat itselle merkittäviä, koska TV5:n siirryttyä maksulliseksi kanavaksi sekään ei ole televisiossamme näkynyt. Arte:a tuli katsottua takavuosina hotellihuoneessa työmatkoilla.

Aivan kotoisassa Yle Areenassa on mainio marokkolainen elokuva Kaftaanin sini katsottavissa 6.10.25 asti. Marokkolainen elokuva yleensäkin on harvinaisuus ja vielä harvinaisempaa on, että islamilaisen maan elokuva käsittelee seksuaalivähemmistöjä. Se tekee sen jokseenkin eri tyylisesti kuin Länsi-Euroopan julistava ja alleviivaava tyyli.

Kovin rauhattomana ei kannata käydä tämän elokuvan ääreen, koska viipyilevä tempo turhauttaa hätäisen selailijan. Mutta asettauduttuaan kiireettömän kokijan rooliin alkaa elokuva avautua.

Esko Karppasen arvion elokuvasta voi lukea Vartija-lehdestä.

Kaftaanin sini Yle-Areenassa

Mielenkiintoinen marokkolainen elokuva löytyy TV5 Monde plus- palvelusta nimellä Goodbye Morocco. Siihen löytyy englanninkielinen tekstitys ja puhe on arabiaa ja ranskaa. Vaikka se on oikeastaan vain eräänlainen rikollisen seikkailun kuvaus, hämmästyttää, miten paljon samaa siinä on kuin Kaftaanin sinessä. Minareetin kutsuhuuto – vai pitäisikö sanoa kirskunta – leikkaa muuten silmiinpistävän rauhallisen elon ja olon. Suomalaisena katsojana en aina seuraa juonta, vaan tuijotan hämmästyneenä vanhakantaista islamin ohjailemaa yhteiskuntaa hierarkioineen yhtä lailla kuin valoa, värejä ja maisemia.

Algeriaan sijoittuu 6-osainen sarja nuoresta naisesta Zouzousta, jonka naimattomuus ja ammattiuraan paneutuminen aiheuttavat ristiriitoja perheen ja suvun kanssa. Zouzoun sisko valmistautuu häihinsä ja perheen äidin suurin tavoite on saada toinenkin sisaruksista hyviin naimisiin halusipa tämä tai ei. Sarjan osat ovat 10 – 15 min pituisia, joten koko sarjan katsominen ei kestä kauaa. Tarinan jännite on siinä, että Zouzou on perheeltään salaa valmistautunut lähtemään vuodeksi työmatkalle merentutkimusalukselle tutkimusryhmän mukana. Tarkoitus on selvittää, miksi sardiinit ovat kadonneet Algerian rannikolta. Hyväksyykö perhe naimattoman naisen liittymisen työyhteisöön, jossa on runsaasti miehiä, on suuri kysymys. Fiktiivisestä sisällöstään huolimatta Zouzoun tuntemukset heijastanevat nuorten opiskelleiden ja maailmaa tiedostavien naisten todellisia kokemuksia islamilaisessa maailmassa.

Ytimekäs yhteiskunta-analyysi ilmaistaan kohtauksessa, jossa päähenkilö Zouzou keskustelee ystävänsä Wardan kanssa ja joku perhepiiriin kuuluva sanavalmis poika puuttuu keskusteluun:

Zouzou: ”Sardiinit ovat yhtä allergisia Algerialle kuin minäkin.”

Poika: ”Ei, vaan Algeria on allerginen sinulle.”