Miten juhlistaa opinnäytetyön pikku hiljaa valmistumista?
Toistaiseksi paras ja ainoa tapa on ollut valvoa iltayöhön katsellen ranskalaisia elokuvia. On tullut muutama sellainen nauhotettua Yle Areenasta vuosien mittaan. Pikkuisen konjakkia ja pitkä rauhallinen keskittymisen vaativa elokuva – mainio tapa hävitä vähäksi aikaa tylsyydestä, jota todellisuudeksi väitetään.
Miksi todellisuus olisi tärkeämpää kuin epätodellisuus? Ovathan matematiikassakin imaginääriluvut mitä tärkeimpiä, vaikkei niitä todellisuudessa esiinny muualla kuin matemaatikon ja insinöörin päässä? Sadut ja tarinat ovat ihmismielen imaginäärilukuja, joilla todellisuuden pohjavirrat ovat ymmärrettävissä paremmin kuin pelkästään luonnollisilla luvuilla operoiden.
Mies ja nainen. Miksi elokuvan nimi vuodelta 1966 on vielä tuossa järjestyksessä? Silloin rouvat olivat vielä rouva herrannimiä. Olkoot. Elokuvan todellinen voimajärjestys on kuitenkin nainen ja mies.
Yritin välttää täydellisen emotionaalisen uppoutumisen elokuvaan tutkimalla kartasta kaikkien elokuvan paikannimien todenperäisyyden. Deauville on Normandian rannikolla. Rue Lamarck on Montmartren kukkulalla 18. kaupunginosassa. Ei auta. Leijailen Pariisin ja Deauvillen väliä. Yritän vastaohjauksella suoristaa päähenkilön Ford Mustangin takaisin tien suuntaan lumisella Monte Carlon rallin taipaleella. Istun ratissa koittaen olla nukahtamatta pitkällä matkalla takaisin hänen luokse, joka lähetti uskaliaan sähkeen.
Mieli ja tunteet leijailevat yksityisissä maisemissa, joissa filmin maantiet Normandiassa sekoittuvat omiin matkamuistoihin.
Kun hetkittäin palaan tämän puoleisiin, tajuan, miten onnistuneesti uutisfilmit vuoden 1964 tai -65 Monte Carlon rallista on upotettu elokuvan tarinaan. Kuvissa vilahtaa suomalaisia varmaan muitakin, mutta Onni Vilkkaan Mercedes-Benz 300 SE on kyllä vaikuttavin laite. Siihen aikaan linja-autoliikennöinti taisi olla melko kannattavaa, kun tuollaisella autolla rallia ajettiin. Rallin tulosluetteloista vuodelta 1964 tosin selvisi, että hänkin keskeytti. Tuona vuonna taidettiin suomalaiset mini-kuskit Mäkinen ja Aaltonen hylätä jonkin sääntökummajaisen perusteella.
Jossain taustalla tietoisuus tuumii hissukseen muuta. Elokuvan molemmat tähdet ovat kuolleet. Anouk Aimee kuoli viime kesänä ja Jean Luis Trintignant kesällä 2022. Tämä sama tunne on toistunut suunnilleen siitä alkaen, kun Kauko Helovirta kuoli. Elämäni aikaiset suuret tähdet katoavat iäisyyteen. Niin katoan itsekin. Näyttelijöihin liittyy samaa kuin itselle merkittäviin kirjailijoihin. Kukaan ei voi tulla tilalle. Jossain hänen karakteerinsa muotoisen tilan kohdalla on nyt tyhjä aukko. Sitä, mitä oli, ei enää ole – vaikka jotain muuta olisikin.
