Loma alkoi tavanomaiseen tapaan leppoisasti. Terve ruumis ei työtä kaipaa, eikä mielikään suuremmin askartele työelämän pulmissa. Oikein kun yltyy naatiskelemaan, keittää kunnon café au lait:t. Siihen ei kaasuliettä kummempia aparaatteja tarvita.
Ylämaille matkustellaan yleensä joka kesä itärajan liepeillä. Nyt oltiin heinäkuisella reissulla yötä Raateen vanhalla raja-asemalla. Rajaa täytyi tietysti käydä kurkistamassa. Ei näkynyt piippalakkeja.

Rauhassa saa kesäyössä lukija istuskella. Laiska ihminen ei jaksa ostella aina uutta ja pari kesää olen lukenut uudestaan Tito Collianderia, joka nuorena tuntui tärkeältä kirjoittajalta. Vaikutelma pitää yhä.

Vaimon äkkilähtö uudestaan Kemijärvelle. Appiukon elämän savotta tuli valmiiksi muutaman päivän kuluttua ja elokuun alussa mentiin taas ylämaille hautajaisiin.
Melko vakiintuneella otteella menee niin loman aloitus kuin lopetuskin. Tässä loppupäässä on tietysti aavistuksen haikeampi mieli. Töihin ei tällä iällä mieli kaipaa itseään taikka itseään suurempia visioita toteuttamaan. Sankariteot on tehty jo, ne olemattomat. Antaa nuorempien kiihkoilla.











