Kesä 23

Loma alkoi tavanomaiseen tapaan leppoisasti. Terve ruumis ei työtä kaipaa, eikä mielikään suuremmin askartele työelämän pulmissa. Oikein kun yltyy naatiskelemaan, keittää kunnon café au lait:t. Siihen ei kaasuliettä kummempia aparaatteja tarvita.

Kantoja joutui lyhentelemään, kun toissa talvena sahasin selkää säästäen ylempää poikki.

Kesäkuussa lomautettuja ja siksi hiukan alavireisen oloisia.

Hullun hommaa. Vanhan puulaiturin jokakesäinen korjailu talven jäljiltä. Mutta mukavaa mekaanista askartelua, eikä ole pelkoa, että neuvonantajat parveilevat ympärillä.

Räppirastas väsäsi pesän myrskyn katkaisemaan lahomäntyyn. Mikäkö on räppirastas? No se, joka ei ole laulurastas. Ennen sanottiin räkätiksi.

Ylämaille matkustellaan yleensä joka kesä itärajan liepeillä. Nyt oltiin heinäkuisella reissulla yötä Raateen vanhalla raja-asemalla. Rajaa täytyi tietysti käydä kurkistamassa. Ei näkynyt piippalakkeja.

Kesäaamut ovat aina erityisiä, jo siksikin, että harvoin jaksaa herätä ajoissa ihastelemaan.

Maatalous on vakava asia. Meidän perunanviljely tehdään kuitenkin aika kevyellä otteella.

Rauhassa saa kesäyössä lukija istuskella. Laiska ihminen ei jaksa ostella aina uutta ja pari kesää olen lukenut uudestaan Tito Collianderia, joka nuorena tuntui tärkeältä kirjoittajalta. Vaikutelma pitää yhä.

Vaimon äkkilähtö uudestaan Kemijärvelle. Appiukon elämän savotta tuli valmiiksi muutaman päivän kuluttua ja elokuun alussa mentiin taas ylämaille hautajaisiin.

Elokuisia kukkasia Kemijärvellä. Näitä kuvatessa poroperhe tallusteli selän taakse ihmettelemään outoa etelän varesta.

Elokuussa ei ole tullut aiemmin Kemijärvellä käytyä. Yössä alkaa hetken olla jo hämyä. Kuva tosin valehtelee; puhelimen kamera tekee kuvasta todellista pimeämmän.

Melko vakiintuneella otteella menee niin loman aloitus kuin lopetuskin. Tässä loppupäässä on tietysti aavistuksen haikeampi mieli. Töihin ei tällä iällä mieli kaipaa itseään taikka itseään suurempia visioita toteuttamaan. Sankariteot on tehty jo, ne olemattomat. Antaa nuorempien kiihkoilla.

Elokuinen sumuinen aamu, kun yölämpö kävi 5 – 6 asteen tienoilla.